Friday, February 27, 2015

kuherruskausi

lumi kinostuu
hiutaleet syöksyy maahan
ja pirstoo ikkunoita
lapset puhuu kielillä
autoilijat ei nää tietä edissään
lentokoneet suhahtelee läpi ilmakuopista
kuin kärpäset rinkelien aiheuttamista onkaloista

on talvi
tuulee ja kirkasta ja pimeää.
on kylmä
kerroksia kerrosten yllä
maaperässä, ihoilla
ja punaiset posket
niillä joilla veri kiertää
ja violetit posket
niillä joiden veri lakkaa kohta kiertämästä
ja siniset posket niillä
joiden veri on jo lakannut kiertämästä
ja harmaat posket niillä
joiden veri ei ole enää aikoihin kiertänyt
harmaat nahat
harmaa veri
harmaat aivosolut
harmaat lahkeet ja puvuntakit
ja harmaat mielentilat
ihmisillä ympärillä
harmaat ja tulipunaiset ja kalvansiniset
poskien päältä sydämiin

suru
ja jatkuva talvi
joka ei välitä
ei tosin ole välittämättäkään
ja ne kinokset
ja ne miljoonat erilaiset hiutaleet
ja ne hiutalemaiset ihmiset,
raskaat, hiutalemaiset ihmiset
kaikki ne alkuainerykelmät
kuviot,
kovalle käännetyt lämpöpatterit
joista termostaatti on ruuvattu irti,
villasukat,
syvät hiljaisuudet,
jäiset täysikuut
ja pakkasen tuoksu
ja turvallinen läheisyys
ja kaunis, kaunis pimeys
ja kimalteleva asfaltti
ja se ääni joka lähtee
kun luistimin jarruttaa
ja kaikkialle leviävät tulevaisuuden kaupungin valot,
kaikki ne tulee sulle tutuksi
jotta saisit olla niiden kanssa
ja kuumat lähteet,
vesihöyry
ja tähtisumut vai revontulet
ja itseääntoistavat runoilijat
sinun puolestasi vuodatattu
voi vittu, kamiinatkin.
jopa kamiinat.
älä sinä voi lakata pulppuamasta.
älä sinä voi milloinkaan lakata pulppuamasta.

Thursday, February 26, 2015

viimeinen kiertorata


Wednesday, February 25, 2015

Koskettamisen sietämätön keveys

-> Halailukestit tulivat Helsinkiin – toimittaja meni mukaan ja antoi tuntemattomien koskea itseään <- br="" style="background-color: white; color: #141823; font-family: Helvetica, Arial, 'lucida grande', tahoma, verdana, arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 19.3199996948242px;">

Hyvä meininki. Ihminen on laumaeläin, ja ihmiselle tekee hyvää hoivata jengissä. Meille heteromiehille on äärimmäisen tervehdyttävää tajuta suoran omakohtaisen kokemuksen kautta, että toisia miehiä voi halata, paijata, silittää ja hoivata. Jotkut ilmeisesti pelkäävät tällaisen toiminnan asettavan heidän miehuutensa tahi heteroseksuaalisuutensa vaakalaudalle, mutta jos jostakin, kertoo tuollainen asenne ensisijaisesti omista epävarmuuksista (joista ei ole mitään pahaa, mutta joita on hyvä kyseenalaistaa ja kohdata ja työstää).

Kivoja miehiä tuntuu ihanalta pitää hyvänä, niinku kivoja naisia ja muunsukupuolisiakin. Ja kissoja, koiria, leguaaneja ja tähtikuonokontiaisiakin.

Jotkut mun elämäni parhaista kokemuksista on tullu, ku oon ollu jakamassa kaupungilla/festareilla ilmaisia halauksia tuntemattomille. Useimmat ihmiset nyt vaan kaipaa sitä että joku tarjoaa turvallista, helppoa inhimillistä läheisyyttä. Ja sellaset ihmiset tulee hakemaa halauksia, joiden olemuksesta kelais omien stereotypioidensa kautta, että toi tyyppi ei saletisti ainakaan halua mun kosketusta.

Ihmisille tekee tosi hyvää kokea muunkinlaista läheisyyttä kuin seksuaalisesti suuntautuvaa. Ja voi olla hyvinkin parantavaa saada kokemuksia siitä, että oman seksuaalisen suuntauksen mukaisia, viehättävinäkin pitämiään kanssaihmisiä voi koskettaa ilman seksuaalista intentiota. Itekin oon huomannu, että monesti kun oon ajatellu kaipaavani seksiä, silkka platonisempi läheisyys onkin tehnyt oikein kylläiseksi. Koen muunlaisen läheisyyden eheyttäneen myös seksuaalisuuttani, mm. mahdollisten vuorovaikutustapojen kirjoa avartamalla.

Keskinäinen huolenpito <3 p="">

Monday, February 23, 2015

hänkö ärsyyntyi?


Friday, February 20, 2015

3 (kolme) eläintä


Tuesday, February 10, 2015

katso nyt


Inspiraatiokanava naamakirjassa


Inspiraatiokanavan FB-sivu oli jo jonkin aikaa kuiskutellut korvakäytäviini sinnikästä kaipuutaan tulla käynnistellyksi, jotta rustailuni ja runoelmani aiempaa sujuvammin ujuttautuisivat vuorovaikuttamaan henkilökohtaista facebook-verkostoani ja blogini lukijakuntaa laajemman apinaston hermojärjestelmien kanssa. Olkoon siis menneeksi!

Sisältö tulee osittain heijastelemaan sekä tätä blogiani että henkilökohtaista fb-sirkustani (http://facebook.com/erisgumma), jota saapi myös seurata jos kutkuttaa.

(Kuten jotkut ovat saattaneet huomata, alunperin facebookiin postaamani sisältö saattaa tulla tähän blogiin viiveellä ja useamman postauksen ryppäissä – koettakaahan kestää!)

Kiitollisuuteeni liittyvästä kiitollisuudestani

Tänään tajusin olevani tosi kiitollinen siitä että koen niin paljon kiitollisuutta. Kiitollisuus ei oo tässä maailmassa mitenkään itsestäänselvää tai automaattista, ja se tuntuu siksikin suurelta, arvokkaalta lahjalta. Se on nautinnollinen tila niin ajatuksellis-älyllisessä kuin kehollisessakin mielessä. Lisääntynyt kiitollisuus tuntuu löntystelevän käsikkäin lisääntyneen onnellisuuden kanssa. On ollu tosi hyvää ottaa pieniä hetkiä silkkaan kiitollisuuden fiilistelyyn joka päivä, ja jostain mun analyyttiselle mielelleni hitusen mystiseksi jäävästä syystä se lisää kiitollisuutta ja yleistä hyvinvointiani.

Toivon kiitollisuuden kokemuksia, vaikka ihan pikkuriikkisiäkin, myös – ja ehkä erityisesti – kaikille niille, jotka eivät liiemmin ole tekemisissä kiitollisuuden kanssa, ja/tai niille, joita tällainen teksti mahdollisesti kummaksuttaa tai suoranaisesti kyrpii. Itellänikin on toki kausia, joina kiitollisuus on kateissa ja tuntuu hankalalta saada otetta siihen, mitä syytä kenelläkään vois olla kiitollisuuteen, ja ketä kohtaan muka. Mutta paine kasautuu ja tulivuoret purkautuu ja asioita menee paskaksi ja kuolee ja kotvan kuluttua maaperästä puskee esiin uusia elämänjanoisia silmuja. Pieniä kiitollisuuden ripauksia hiipii näkökentän reunamille, ja uteliaina ne puhkovat tiensä kyynisyyden ja vitutuksen pimeiden, toisinaan todella tarpeellisten massojen lävitse, ja kun niille on sallittu tilaa kasvaa, on pian myös enempi ilmaa jota hengittää. Valo tihkuu kaiken läpi.

Kiitollisuus on inspiroiva, kaunistava, parantava voima. Josta kiitos. Ja pirskahduksia siitä joka suuntaan.