Saturday, November 29, 2014

Lähetystyö raastaa

Yks asia repii mua. Mainonta. Erityisesti nyt siis itse harjoittamani.

Tää on ristiriita, jonka kanssa oon paininu vuosia. Musiikki on yks mun elämän keskeisimmistä asioista, yks olennainen syy olla elossa ja olemassa. Koen tyrkyttämisen ja spämmäyksen vastenmieliseksi, ja sit kuitenkin koen tärkeäksi tehdä töitä sen eteen, että hengentuotokseni tavoittavat mahdollisimman laajan yleisön. En voi väittää kanavoivani musiikkia ainoastaan itseäni varten. Rakastan luomista, mutta luomisprosessi on mulle yksinäisen puurtamisen ohella myös olennaisesti sosiaalinen projekti.

Ja sit kuitenkin aristaa, hävettääkin olla niin aktiivinen julkituoja. Tän tuoreimman Härmälän Mimosa -levyjulkaisuni kyljessä oon halunnut maksimoida armaan teoksemme kuulijakunnan. Siks oon valinnu maksaa postauksillemme näkyvyyttä vaikka otaksun että mainosten näkeminen tympii joitakin, niinku semmonen on tympinyt muakin, ja vaikka suhtaudun ristiriitaisesti FB:n rahantekologiikkaan. Oon valinnu kutsua koko kaveristoni tykkäämään sivustamme, silläkin uhalla että kutsun vahingossa joitakin joita oon yrittäny kutsua aiemminkin ja ne saattaa kokea sen pakottamiseksi. Oon lähetelly (lähettelen) ihmisille luomuksestamme kertovia privaviestejä, jotka saattaa tuntua jonkun päässä rasittavalta tunkemiselta, varsinkin jos ovat jo ehtineet altistua muille keinoilleni tuoda tuotostamme näkyviin.

Joku puoli mussa toivois, että kaikki fb-kontaktini ymmärtäisivät miks teen niinku teen ja hyväksyisivät sen, vaikka joskus saattaakin tuntuu puuduttavalta olla mainonnan kohteena. Tiiän et joitain ärsyttää. Ehkä jotkut painaa unfriend-nappulaa kun ei vaan jaksa (en tiedä onko joku tehny niin). Se on ihan jees, vaik tavallaan musta harmillista. Mut harmistukseni on aika yhdentekevää. En mä oikeesti tarvii kaikkien siunausta tekemisilleni. Ja kyllähän maailma oikeastikin on aivan liian täynnä mainontaa, tuotteita ja tuputusta, ihmekö jos kyllästyttää?

Pyörittelin asiaa miten päin vain, sain kasaan miten hyviä perusteluita ja näkökulmia tahansa, ni tää lähetystyö tullee silti aina tuntumaan jossain määrin inhalta.

Nautin ja kärsin; jatkan.

No comments: