Friday, September 19, 2014

Kyllähän vanhukset nussivat huumepäissään siinä missä muutkin

Katusoittosessio kauniina syyspäivänä. Tyylikäs rouva rollaattorin kanssa jää kuuntelemaan. Ehdottaa jossain vaiheessa Juicea. Soitan lempparini Pyhän toimituksen, joka ei oo hälle entuudestaan tuttu.

Viime aikoina oon alkanut kertomaan yleisölle soittamiani biisejä koskevaa triviatietoa, jota takaraivoni on täynnä, koska luontaisen tiedonjanoisuuteni ajamana tykkään selvittää soittamani musiikin taustoja. Kerron hiljattain lukemastani Juice-lainauksesta. (Itsesensuuri ja kulttuurilliset ehdollistumat meinaavat estää tämän, koska lainauksessa puhutaan, köh, siveettömyyksistä, ja kyseessä on kuitenkin varttuneempi leidi. Mutta sitten muistan, ettei eläkeikäisiä tarvitse suojella tosielämältä, kun sattuvat olemaan ihan samanlaisia - kaikenlaisia - ihmisiä kuin kaiken muunkin ikäiset. Vanhempia ihmisiä ylisuojelemalla epäinhimillistävän ajatusmallin karistaminen, tai edes tunnistaminen, voi olla yllättävänkin haastavaa. Lapsesta asti on jostain ihmeen suunnalta tuputtunut päähän ajatus/vaikutelma siitä, että eläkeikäiset elävät jossain ihan omassa maailmassaan, ja/tai että nuorempana pitää olla siinä määrin kohtelias ja muodollinen, ettei vahingossakaan hätyytä mitään epämukavuusalueita. Pöh! Ei ihmisyyden laatu ole iästä kiinni. Kaikenikäisten ihmisten kanssa on mahdollista jakaa kaikenlaisia asioita (no joo, lapsille tietenkään kaikki jutut eivät kuulu, t. kaikkiennäkökulmienhuomioonottaja&-ääneensanoja). Mieleeni palasi tilanteessa myös se, kuinka hyvin seniorit olivat edustettuna kun kävin viimeksi sukupuolitautitesteissä. Kyllä, mummoilla ja paapoillakin on seksielämää, vaikken mä sitä henkilökohtaisesti oiskaan todistamassa?!)

Mut niin. Pyhä toimitushan maalaa pakahduttavan kauniita maisemia rakastelusta, ja Juice kertoo biisiä käsittelevässä lainauksessaan näkemyksestään, että rakastelu on osien oikein paikoilleen loksahtaessa hienointa elämässä, ja lisää vielä jotakuinkin, että "nussiminen ei oo missään kirkossa sakramentti, mutta mulla se on".

Tästä rouva intoutuu kertomaan, että aikoinaan soitti johonkin Joonas Hytösen ja Kristiina Komulaisen vetämään radio-ohjelmaan kysyäkseen, onko juontajaparilla kokemusta huumeissa naiskentelusta. Kysyn hänen omista kokemuksestaan, ja hän sanoo, että on sitä nuorempana tullut kokeiltua paneskelua yhden jos toisenkin aineen vaikutuksen alaisena. Kerron, että itellä on kokemusta semmoisesta lähinnä pilvessä ja psykedeeleissä, esim. hapoissa ja sienissä. (Siitä lisää toisella kertaa ;'} Tähän hän tokaisee, että hapoissa rakastelu ei olisi hänellä tullut mieleenkään, mutta pilvessä panettaa senkin edestä.

Mainitsen, että itellä on edellisestä kerrasta laittomien päihteiden parissa kohta kaks vuotta. (Ai miksi? Kuten juttujani seuranneille on varmaan käynyt ilmi, itsellä toteutetut ihmiskokeet kiinnostavat, ja vaikka mulla onkin noista epäilyttävistä molekyyleistä, lähinnä psykedeeleistä, pääosin todella hyviä, niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä elämääni rikastaneita kokemuksia, eikä mulla koskaan ollut kummempaa ongelmaa päihteiden kanssa (paitsi se, että kiinnostavimmat niistä on laittomia), musta on ollut todella antoisaa, kiehtovaa ja tajuntaalaajentavaa tutkailla päihteetöntä elämää. Alkoholiinkaan en siis liiemmin koske, joskus saatan ottaa yhden sulautuakseni yleiseen tunnelmaan. En oo sanonu minkään suhteen "ei koskaan", mutta tässä vaiheessa näin.) Rouva kertoo, että hatsi ja piri maistuvat toisinaan jos niitä sattuu tulemaan vastaan (ja suhtautuu hilpeästi kun kerron, etten ole koskaan kokeillut piriä (eli siis amfetamiinia, jos joku sanastoa tuntematon sattuu lukemaan tätä; se aiemmin mainittu "happo" tarkottaa siis LSD:tä)). Alkoholi häneltä puolestaan on jäänyt kokonaan 15 vuotta sitten. Heroiinia lukuunottamatta suurin osa yleisimmistä huumeksista kuulemma kokeiltu vuosia sitten. Suosittelisi yhden psykedeelitripin ottamista ihmiselle, joka ei ole sellaista koskaan kokenut.

Fiini rouva kertoo myös ajasta, jona maahantoi kilokaupalla hassista ja muitakin huumeita (tämä siis kymmeniä vuosia sitten - kytät, älkää turhaan ottako yhteyttä muhun asian tiimoilta). Oli kuulemma naurettavan helppoa puuhaa aikoinaan.

Ei todellakaan kaikista stereotyyppisin laittomien ainesten parissa puuhasteleva, eh? Muistuttaa tehokkaasti siitä, että koko keskivertohuumeidenkäyttäjän stereotyyppikuva on hatusta vedettyä huttua, jonka keskeisimpänä muovaajana lienee tietämättömyyden aiheuttama pelko: tuntemattoman pinnalle on aina projisoitu mörköjä ja kauhukuvia. Toisena stereotypioiden merkittävänä muovaajana tietysti se, että yleensä ihmiset tunnistavat laittomien päihteiden käyttäjäksi vain sen vähemmistön, jolla homma on lähtenyt räikeimmin lapasesta... (tai ehkä jonkun hipin sientensyönnin voi joku joskus arvata myös pukeutumistyylistä ja värikkäästä olemuksesta :'D mutta sit toisaalta, jotkut tietämistäni kaikista kirjavimmista hipeistä ei oo ikinä koskenu mihinkään laittomuuksiin.) Niin tai näin, tuo yksiulotteinen stereotyyppi on vähitellen murenemassa, koska yhä useampi tuntee huumeita käyttäviä/käyttäneitä, jotka ovat tyypillisesti minkätahansalaisia ihmisiä. Kaikenlaiset ihmiset kaikista yhteiskunta- ja ikäluokista käyttävät erilaisia päihteitä, ja ylipäätään tekevät omissa oloissaan juttuja, joita voisi epätietoisuudessaan kuvitella vain tietyn, tarkkaan rajatun ihmiskategorian harrastavan (niin, jopa harrastavat seksiä!). Niin se käy.

Kovasti oli tuolla tädillä itsevarmaa elämäniloa ja pilkettä silmäkulmassa, ja semmosta vänkää, ronskia anteeksipyytelemättömyyttä. Oiva tyyppi, oli hyvä kohtaaminen. Niin se vaan on, että ihmisistä paljastuu odottamattomia, aika uskomattomiakin puolia kun ei anna oletustensa liikaa rajata, vaan on avoin kohtaamaan aidosti (ja hitto vieköön, tokikaan mitään ikäryhmää syrjimättä/stereotypisoimatta, mä haluan enemmän vähintään kaks kertaa itteäni vanhempia ihmisiä aktiiviseksi osaksi elämääni)!

No comments: