Tuesday, May 13, 2014

Pekoninpurijan ajatuksia ruoantuotannon pimeistä puolista

On enemmän kuin oikein, että eläimiin liittyvän ruoantuotannon pimeitä puolia tuodaan kaunistelematta esiin. Totuuden ei tarvitse tuntua kivalta.

Omia ruokailutaipumuksiani olen kuvaillut ilmaisulla "vegesti orientoitunut kaikensyöjä". Painotan ruokavaliossani lihattomia tuotteita, mutta syön ajoittain mitä vain. Suosin kyllä mahdollisuuksien (ja laiskuuteni ja välinpitämättömyyteni) puitteissa lähituotteita, luomua ja muuten mahdollisimman kestävästi ja eettisesti tuotettuja eläintuotteita, mutta yhtä kaikki, olen kulutusvalinnoiltani jossain määrin tekopyhä, itsekäs paskiainen, ja valintojani voi aivan oikeutetusti kritisoida. Syön varmaankin kestävämmin kuin keskivertosuomalainen, mutta se ei ole mikään syy pestä käsiään vastuusta. En ajattele, että "pitäisi" olla valinnoiltaan pyhimyksellinen, mutta jos siihen vain on kapasiteettia, on toimintamallejaan mielestäni syytä arvioida kriittisesti. Tietenkään en myöskään tarkoita sanoa, että maailman taakkaa tulisi ottaa harteilleen enemmän kuin on kapasiteettia kantaa - kyllä elämässä sietää olla tilaa myös ilolle ja huolettomuudelle.

Niin tai näin, arvostan suuresti Oikeutta eläimille -järjestöä ja vastaavia ryhmiä, jotka haluavat avata ihmisten silmät ruoantuotannon realiteetteihin. Kiitos heille. Arvostan myös pyrkimystä kokeilla erilaisia keinoja ihmismielten tavoittamiseen, koska kaikki aktivismin muodot eivät ole yhtä tehokkaita. Henkilökohtaisen keskustelun ja argumentaation tasolla harjoitettu tuomitseminen, hyökkäävyys ja pakottaminen eivät yleensä futaa, mutta yksinkertaisilla, suorasukaisilla kuvilla on voimakas vaikutus, ja pidän niitä hyvänä keinona tuoda asiaa yleiseen tietoisuuteen.

Denialistit toki vetoavat siihen, että kuvat ovat vain poikkeustapauksia eivätkä anna tasapainoista, reilua kuvaa kokonaisuudesta. Totuus kuitenkin nyt vaan taitaa olla, että sydämetöntä kohtelua tapahtuu paljon, ja ylipäätään suhteemme muihin eläviin olentoihin (koskee myös muita ihmisiä) on kollektiivisesti epäterveellä pohjalla - paljolti siksi, että olemme luoneet koneiston, joka etäännyttää meidät elämän peruspalikoista (joista ruoantuotanto on yksi merkittävimmistä). Lisäksi on fakta, että jo elinympäristömme säilyttämiseksi elinkelpoisena lihansyöntiä on vähennettävä huomattavasti. Nyt.

Ylipäätään uskon, että mikä tahansa sivilisaatio jonka tavoitteena on pitkän aikavälin selviytyminen (tai peräti, niin, hyvinvointi!), tarvitsee kunnioitukseen, kohtuullisuuteen ja pitkänäköisyyteen kannustavan suhteen elinympäristöönsä ja elämään ylipäätään. Ympäristön arvostaminen ja vaaliminen ei ole mikään parsanpurijoiden kiva leikki, se on välttämättömyys jonka sivuuttaminen johtaa siihen, että kylmä luonto vetää apinaa pataan. Luonto asettaa selvät rajat, ja jos ihminen ei ymmärrä noita rajoja, rajat silpovat ihmisen. Eläinten kohtelu kytkeytyy laajempiin kokonaisuuksiin, ajatus- ja toimintamaailmaan, joka määrittää ihmisen suhdetta ympäristöönsä ylipäätään.

Lihan tulisi olla huomattavasti nykyistä kalliimpaa. Sen tulisi olla jo asenteidemme tasolla luksustuote, ei jokapäiväistä leipäämme.

"Mutta eikö maailmassa muka ole tärkeämpiä ongelmia ja uhkia ratkottavaksi? Entä vanhukset ja nälkäiset lapset ja sulavat jäätiköt ja liikakansoitus ja Skynet??" Kömpelöä ajattelua. On aika selvää että ihmiset priorisoivat aina valintojaan subjektiiviselta pohjalta. Jokaikiseen taisteluun ei voi lähteä, ja järkipohjalta voi halutessaan perustella vaikka senkin, että omat pennut on syytä jättää nälkiintymään koska monelle muulle ei riitä ruokaa ollenkaan. Yleensä mussutus siitä, että joku aktivisti päättää puuttua tiettyyn epäkohtaan toisen sijaan kuulostaa lähinnä kognitiivisen dissonanssin nostattamilta psykologisilta defensseiltä, joiden tarkoituksena on tehokkaasti ja huomaamattomasti ilmaveivata kantajansa pois omatuntoa kirpaisevan asian ajattelun ääreltä.

Pekoni on yksi suurimmista tietämistäni herkuista ja rakastan savulohta, mutta oikeasti, sitä vitun lihaa ei tarvitse syödä joka päivä tai edes joka viikko (pahasti allergiset ja muut erityistapaukset ovat asia erikseen). Vaikka se onkin hyvää ja siihen on tottunut. Perkele.

En halua tässä erityisesti osoitella sormella muita yksilöitä kuin itseäni, mutta kollektiivisemmalla tasolla tahdon sanoa, että toimintamme on monessa mielessä vastuutonta, lyhytnäköistä, kylmäsydämistä, itsetuhoista ja muuten vaan perseestä. Meissä on myös paljon potentiaalia skarppaukseen, väärässäolemisen myöntämiseen, laajenevaan empatiaan, jalostumiseen ja viisauteen - niin ajatuksen kuin toiminnankin tasolla. Monesti tuo potentiaali vaan vaatii aika rajuja tapahtumia konkretisoituakseen.

1 comment:

Maija said...

Kukkahattutäti täällä tuulettaa, hienoa tekstiä, olen samaa mieltä ja yhtä itsekäs ja tekopyhä. Annoit luvan jakaa tekstejäsi, joten laitoin omaan kukkahattublogiini linkin tänne sivuillesi, toivottavasti on ok.