Wednesday, May 21, 2014

Lämpöä ja inhimillisyyttä

Aaahhhh hitto ihmiset..! Oon bussissa matkalla terapiaan, viereen istuu lapsensa kera mies joka vilkuilee kohti. Hetken päästä tokaisee vaan fiilistelevänsä, että joku käyttää vielä luuria jossa on erillinen qwerty-näppis. Oli ollu Nokialla duunissa suunnittelemassa jotain Linux-kamaa, mutta jäänyt sittemmin sairaseläkkeelle ms-taudin vuoksi. Inhottava sairaus, mutta vastapainona enemmän aikaa lapselle ja ylipäätään sosiaaliselle elämälle ja muulle olemiselle.

Tästä kehkeytyi lämmin keskustelu. Juteltiin elämän prioriteeteista, Amigasta ja lääketieteen halukkuudesta tutkia hoitoja, jotka seuraavat kantajaansa mieluiten loppuiän, ja joilla siten voi lypsää loputtomasti rahaa lääketeollisuudelle.

Mielenkiintoinen detalji oli, ettei mies kertaakaan keskustelun aikana kattonu mua silmiin. Mulle se on tosi luontasta ja katoin kyllä sitä. Ei vaikuttanu häiritsevän. Välitty jotenki erilaista (ei parempaa tai huonompaa; erilaista) lämpöä ja inhimillisyyttä ku katsekontaktillisessa keskustelussa. Tuli mieleen, että ois ihana keskustella välillä syvällisiä ihmisten kanssa sillee, että molemmilla ois silmät kiinni.

Terapian alottaminen on muuten ollu tosi hyvä ratkaisu, suosittelen itse kullekin. Mulla ei ollu mitään kauhean pakottavasti akuutteja mörköjä motivoimassa siihen ryhtymistä (joskus aiemmin ois ollu mutta ne meni menojaan muilla tavoin), mutta kuitenkin paljon juttuja joihin tuntuu hyvältä työstää selkeyttä. Motivaattoreina myös mm. halu oppia enemmän myötätuntoa, anteeksiantoa, omien rajojen pitämistä tarpeen tullen, kommunikaatiokykyä, kuuntelua, epäolennaisuuksista irrottamista ja henkilökohtaisesti ottamattomuutta. Toki myös halu työstää esiin lyhyen ihmisikäni aikana sisään kasautunutta geneeristä mönjää, tarpeetonta painolastia ja sisäisiä riivaajia... (pedanttina kaverina tekee mieli yrittää keksiä kaikki mahdolliset syyt listaukseeni. let it be, spede)

Tänpäiväsen session jälkeen hoksasin erityisbonuksena, miten opettavaista just omalle kuuntelukyvylle on olla tekemisissä tyyppien kanssa, jotka on oikeasti hyviä kuuntelemaan ja kuulemaan. Pahoitteluni kaikille teille, jotka avaudutte mulle sisäisistä taistoistanne ja joille vastaan liiassa määrin yrittämällä tarjota älyllisiä ratkaisuehdotuksia ongelmiinne. (Ei niin, että sellaiset ratkaisut ois aina mitenkään huonoja, mutta kyllähän niitä vähän turhan automaattisesti tulee tarjottua, se kun on helpompaa kuin vain olla läsnä ja kuulla, joka monesti on ainoo juttu mitä tarvitaan... (no emmä nyt tosissani kyl pyytele anteeks sitä että oon yrittäny parhaani kykyjeni mukaan.))

Semmosta. Elämä, kiitos kaikesta mädästä ja kukoistuksesta <3

No comments: