Sunday, May 25, 2014

Ristiriitainen kohtaaminen metsäbileissä

Matkalla nukkumaan. Linnut laulavat. Olin metsäbileissä soittamassa ambientia&downtempoa. Omalta osaltani oivalliset juhlat, kiitos.

Bileiden loppupuolella, aamun jo valjettua, kestien sisäänkäynnin (siinä määrin kuin metsäbileissä voi puhua sisäänkäynnistä) tuntumassa käveli vastaan mies polkupyörän ja kiikareiden kanssa. Moikkasin miestä, ja hän sanoi, että olemme pilanneet lintujen pesimäalueen, jonka tuntumassa tapahtuma oli. Vastasin, että tohon on paha sanoa paljonkaan, mutta kuulen mitä sanot. Hän sanoi toivovansa, ettei kauhean moni lintu ole jättänyt melun vuoksi pesäänsä. Oli vihainen (ei kuitenkaan aggressiivinen), ja se tuntui ymmärrettävältä. Voin hyvin kuvitella lintuja rakastavan vitutuksen, joka seuraa kun vakibongailupaikka on yhtäkkiä täynnä kirjaviin väreihin pukeutuneita, lojuvia ja reivaavia apinoita. Mies ilmaisi tyrmistystä siitä, ettei luonto kiinnosta. Ilmaisin erimielisyyttä siitä, etteikö kiinnostaisi. Hän koki, että jos luonto todella kiinnostaisi, olisimme metsässä bilettämisen sijaan kuuntelemassa satakielten laulua.

Totesin miehelle, että todella suuri osa ihmissivilisaation toiminnasta on mielestäni kyseenalaista muiden elämänmuotojen ja elinympäristöjen hyvinvoinnin näkökulmasta. Jos ajattelee ensisijaisesti lintujen parasta (joka on mielestäni kelpo arvo), bileitä metsässä ei luultavasti pidä siedettävänä toimintana. Itse koen tanssimisen, musiikin ja bileet muutenkin, sosiaalisena tapahtumana, varsin arvokkaina asioina, ja pidän metsästä bilepaikkana huomattavasti enemmän kuin ahtaita kopperoita. Se, että itse osallistuin bileisiin ja tuen kyseistä toimintaa kertonee siitä, että minulle meidän apinoiden biletys on keskeisempi arvo kuin paikallisten eläinlajien hyvinvointi siinä määrin, kuin se on bileiden osalta uhattuna (minulla ei ole tarkempaa tietoa siitä, minkälaista haittaa touhusta voi olla).

Kuulostaa tylyltä, ja myös on sitä.

Tämä kappale ei enää suoraan ollut osa keskusteluamme: Äärimmäisen suuri osa teollisen sivilisaation aktiviteeteista kytkeytyy jossain vaiheessa aktualisoitumistaan samanlaiseen, yleensä vain huomattavan paljon pahempaan, ympäristöraiskaukseen. Tämä ei toki sinänsä vähennä metsäkemuihin liittyviä ongelmia, mutta saattaa tarjota jonkinlaista perspektiiviä. Bileiden asettamisen etusijalle lintuihin nähden voi nähdä typeränä, välinpitämättömänä, itsekkäänä. Mutta ylipäätään, merkittävä osa aktiviteeteistamme ja projekteistamme on ympäristönäkökulmasta itsetuhoista, ääliömäistä, kylmäsydämistä ja muutenkin perseestä.

Keskustelumme ei johtanut helpottavaan yhteisymmärrykseen tai avartaviin loppukommentteihin. Keskustelumme päättyi, olettaakseni molemminpuolisesti, apeuteen, yleiseen epämukavuuteen ja ristiriitaisuuteen.

Wednesday, May 21, 2014

Lämpöä ja inhimillisyyttä

Aaahhhh hitto ihmiset..! Oon bussissa matkalla terapiaan, viereen istuu lapsensa kera mies joka vilkuilee kohti. Hetken päästä tokaisee vaan fiilistelevänsä, että joku käyttää vielä luuria jossa on erillinen qwerty-näppis. Oli ollu Nokialla duunissa suunnittelemassa jotain Linux-kamaa, mutta jäänyt sittemmin sairaseläkkeelle ms-taudin vuoksi. Inhottava sairaus, mutta vastapainona enemmän aikaa lapselle ja ylipäätään sosiaaliselle elämälle ja muulle olemiselle.

Tästä kehkeytyi lämmin keskustelu. Juteltiin elämän prioriteeteista, Amigasta ja lääketieteen halukkuudesta tutkia hoitoja, jotka seuraavat kantajaansa mieluiten loppuiän, ja joilla siten voi lypsää loputtomasti rahaa lääketeollisuudelle.

Mielenkiintoinen detalji oli, ettei mies kertaakaan keskustelun aikana kattonu mua silmiin. Mulle se on tosi luontasta ja katoin kyllä sitä. Ei vaikuttanu häiritsevän. Välitty jotenki erilaista (ei parempaa tai huonompaa; erilaista) lämpöä ja inhimillisyyttä ku katsekontaktillisessa keskustelussa. Tuli mieleen, että ois ihana keskustella välillä syvällisiä ihmisten kanssa sillee, että molemmilla ois silmät kiinni.

Terapian alottaminen on muuten ollu tosi hyvä ratkaisu, suosittelen itse kullekin. Mulla ei ollu mitään kauhean pakottavasti akuutteja mörköjä motivoimassa siihen ryhtymistä (joskus aiemmin ois ollu mutta ne meni menojaan muilla tavoin), mutta kuitenkin paljon juttuja joihin tuntuu hyvältä työstää selkeyttä. Motivaattoreina myös mm. halu oppia enemmän myötätuntoa, anteeksiantoa, omien rajojen pitämistä tarpeen tullen, kommunikaatiokykyä, kuuntelua, epäolennaisuuksista irrottamista ja henkilökohtaisesti ottamattomuutta. Toki myös halu työstää esiin lyhyen ihmisikäni aikana sisään kasautunutta geneeristä mönjää, tarpeetonta painolastia ja sisäisiä riivaajia... (pedanttina kaverina tekee mieli yrittää keksiä kaikki mahdolliset syyt listaukseeni. let it be, spede)

Tänpäiväsen session jälkeen hoksasin erityisbonuksena, miten opettavaista just omalle kuuntelukyvylle on olla tekemisissä tyyppien kanssa, jotka on oikeasti hyviä kuuntelemaan ja kuulemaan. Pahoitteluni kaikille teille, jotka avaudutte mulle sisäisistä taistoistanne ja joille vastaan liiassa määrin yrittämällä tarjota älyllisiä ratkaisuehdotuksia ongelmiinne. (Ei niin, että sellaiset ratkaisut ois aina mitenkään huonoja, mutta kyllähän niitä vähän turhan automaattisesti tulee tarjottua, se kun on helpompaa kuin vain olla läsnä ja kuulla, joka monesti on ainoo juttu mitä tarvitaan... (no emmä nyt tosissani kyl pyytele anteeks sitä että oon yrittäny parhaani kykyjeni mukaan.))

Semmosta. Elämä, kiitos kaikesta mädästä ja kukoistuksesta <3

Tuesday, May 13, 2014

Pekoninpurijan ajatuksia ruoantuotannon pimeistä puolista

On enemmän kuin oikein, että eläimiin liittyvän ruoantuotannon pimeitä puolia tuodaan kaunistelematta esiin. Totuuden ei tarvitse tuntua kivalta.

Omia ruokailutaipumuksiani olen kuvaillut ilmaisulla "vegesti orientoitunut kaikensyöjä". Painotan ruokavaliossani lihattomia tuotteita, mutta syön ajoittain mitä vain. Suosin kyllä mahdollisuuksien (ja laiskuuteni ja välinpitämättömyyteni) puitteissa lähituotteita, luomua ja muuten mahdollisimman kestävästi ja eettisesti tuotettuja eläintuotteita, mutta yhtä kaikki, olen kulutusvalinnoiltani jossain määrin tekopyhä, itsekäs paskiainen, ja valintojani voi aivan oikeutetusti kritisoida. Syön varmaankin kestävämmin kuin keskivertosuomalainen, mutta se ei ole mikään syy pestä käsiään vastuusta. En ajattele, että "pitäisi" olla valinnoiltaan pyhimyksellinen, mutta jos siihen vain on kapasiteettia, on toimintamallejaan mielestäni syytä arvioida kriittisesti. Tietenkään en myöskään tarkoita sanoa, että maailman taakkaa tulisi ottaa harteilleen enemmän kuin on kapasiteettia kantaa - kyllä elämässä sietää olla tilaa myös ilolle ja huolettomuudelle.

Niin tai näin, arvostan suuresti Oikeutta eläimille -järjestöä ja vastaavia ryhmiä, jotka haluavat avata ihmisten silmät ruoantuotannon realiteetteihin. Kiitos heille. Arvostan myös pyrkimystä kokeilla erilaisia keinoja ihmismielten tavoittamiseen, koska kaikki aktivismin muodot eivät ole yhtä tehokkaita. Henkilökohtaisen keskustelun ja argumentaation tasolla harjoitettu tuomitseminen, hyökkäävyys ja pakottaminen eivät yleensä futaa, mutta yksinkertaisilla, suorasukaisilla kuvilla on voimakas vaikutus, ja pidän niitä hyvänä keinona tuoda asiaa yleiseen tietoisuuteen.

Denialistit toki vetoavat siihen, että kuvat ovat vain poikkeustapauksia eivätkä anna tasapainoista, reilua kuvaa kokonaisuudesta. Totuus kuitenkin nyt vaan taitaa olla, että sydämetöntä kohtelua tapahtuu paljon, ja ylipäätään suhteemme muihin eläviin olentoihin (koskee myös muita ihmisiä) on kollektiivisesti epäterveellä pohjalla - paljolti siksi, että olemme luoneet koneiston, joka etäännyttää meidät elämän peruspalikoista (joista ruoantuotanto on yksi merkittävimmistä). Lisäksi on fakta, että jo elinympäristömme säilyttämiseksi elinkelpoisena lihansyöntiä on vähennettävä huomattavasti. Nyt.

Ylipäätään uskon, että mikä tahansa sivilisaatio jonka tavoitteena on pitkän aikavälin selviytyminen (tai peräti, niin, hyvinvointi!), tarvitsee kunnioitukseen, kohtuullisuuteen ja pitkänäköisyyteen kannustavan suhteen elinympäristöönsä ja elämään ylipäätään. Ympäristön arvostaminen ja vaaliminen ei ole mikään parsanpurijoiden kiva leikki, se on välttämättömyys jonka sivuuttaminen johtaa siihen, että kylmä luonto vetää apinaa pataan. Luonto asettaa selvät rajat, ja jos ihminen ei ymmärrä noita rajoja, rajat silpovat ihmisen. Eläinten kohtelu kytkeytyy laajempiin kokonaisuuksiin, ajatus- ja toimintamaailmaan, joka määrittää ihmisen suhdetta ympäristöönsä ylipäätään.

Lihan tulisi olla huomattavasti nykyistä kalliimpaa. Sen tulisi olla jo asenteidemme tasolla luksustuote, ei jokapäiväistä leipäämme.

"Mutta eikö maailmassa muka ole tärkeämpiä ongelmia ja uhkia ratkottavaksi? Entä vanhukset ja nälkäiset lapset ja sulavat jäätiköt ja liikakansoitus ja Skynet??" Kömpelöä ajattelua. On aika selvää että ihmiset priorisoivat aina valintojaan subjektiiviselta pohjalta. Jokaikiseen taisteluun ei voi lähteä, ja järkipohjalta voi halutessaan perustella vaikka senkin, että omat pennut on syytä jättää nälkiintymään koska monelle muulle ei riitä ruokaa ollenkaan. Yleensä mussutus siitä, että joku aktivisti päättää puuttua tiettyyn epäkohtaan toisen sijaan kuulostaa lähinnä kognitiivisen dissonanssin nostattamilta psykologisilta defensseiltä, joiden tarkoituksena on tehokkaasti ja huomaamattomasti ilmaveivata kantajansa pois omatuntoa kirpaisevan asian ajattelun ääreltä.

Pekoni on yksi suurimmista tietämistäni herkuista ja rakastan savulohta, mutta oikeasti, sitä vitun lihaa ei tarvitse syödä joka päivä tai edes joka viikko (pahasti allergiset ja muut erityistapaukset ovat asia erikseen). Vaikka se onkin hyvää ja siihen on tottunut. Perkele.

En halua tässä erityisesti osoitella sormella muita yksilöitä kuin itseäni, mutta kollektiivisemmalla tasolla tahdon sanoa, että toimintamme on monessa mielessä vastuutonta, lyhytnäköistä, kylmäsydämistä, itsetuhoista ja muuten vaan perseestä. Meissä on myös paljon potentiaalia skarppaukseen, väärässäolemisen myöntämiseen, laajenevaan empatiaan, jalostumiseen ja viisauteen - niin ajatuksen kuin toiminnankin tasolla. Monesti tuo potentiaali vaan vaatii aika rajuja tapahtumia konkretisoituakseen.