Tuesday, January 10, 2012

Isi mä haluun viel valvoo



Entä jos ei nyt vaan ole mahdollista estää teknologian kehitystä suuntaan, jossa enenevästi kuka tahansa voi seurata kenen tahansa tekemisiä?

Entä jos yksityisyys todella on viimeinen tabu?

Merkittävä osa yksityisyyttä kutistavista muutoksista tapahtuu siten, että yksilöt alkavat käyttää teknologioita ja ohjelmistoja, jotka toimivat virallisessa tarkoituksessaan erinomaisesti - kyllähän esimerkiksi Facebook on hemmetin tehokas tiedonjakamisen työkalu.

(ja kyllä, tarjoaa muutakin kuin kyllästyttäviä päivityksiä joissa ihmiset kertovat (mitenkään arkista puuhastelua väheksymättä) virtuaalipuutarhanhoidostaan tai dokausreissuistaan tai valittavat muiden ihmisten olemassaolosta - hanki parempia seuraa jos nykyisen laatu surettaa)

Siinä sivussa, kuin huomaamatta, yhä useammat aiemmin yksityisenä pidetyt asiat alkavat olla ihan arkisesti jaettavaa kamaa. Siinä sivussa, kuin huomaamatta, ihmisten nettikäyttäytyminen taltioituu automaattisesti kasvottomiin tietokantoihin.

Tämän ohella auktoriteetit saavat jatkuvasti käyttöönsä, pienten ja ihan viattomien myönnytysten kautta, yhä tehokkaampia valvontamekanismeja (esim. televalvonta ja GPS-paikannus).

Mikäli yksityisyyden haihtuminen on vääjäämätön kehityskulku (olettaen, ettei tapahdu jonkinlaista totaalista globaalia romahdusta, joka rampauttaa sähkö- ja viestintäverkoston toiminnan), millaisin keinoin sitä voisi ohjata myönteiseen suuntaan?

Miten eläisimme maailmassa, jossa tieto todella olisi kaikkien saatavilla - ei vain niin, että auktoriteetit ja suuryritykset voivat valvoa kansalaisia, vaan niin että kaikki voisivat valvoa kaikkia?

Syytämme mieluusti (usein toki perustellusti) viranomaistahoja kieroine agendoineen, mutta mitä viitteitä nykymaailmassa on siitä, etteivät ihmiset massana (kyllä, myös sinä ja minä) käytännössä päätyisi, ilmankin valtioita ja kapitalismia, ottamaan käyttöönsä yksityisyyttä nakertavaa teknologiaa?

Painotan esittäväni myös seuraavat kysymykset sellaisesta näkökulmasta, jossa en varsinaisesti tiedä, missä määrin osaan pitää havaitsemaani kehityskulkua myönteisenä, mutta leikin sillä mahdollisuudella, että tuo kehityskulku tulee jatkumaan riippumatta siitä pidämmekö siitä vai emme:

Entä jos todellinen ongelma onkin se, että valvonta tapahtuu liian harvojen toimesta? Entä jos valvontaa ei olekaan liikaa vaan liian vähän?



muuta luettavaa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Sousveillance
http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93112-scifia-paattele-itse