Monday, February 7, 2011

Ärsyttävä, uteliaisuutta herättävä otsikko


Vieläkin on kai olemassa ihmisii joiden käsityksissä henkisyys ei mahu samaan tajuntaan rationaalisuuden, terveen skeptisyyden, materialistisen maailmankuvan ja taikauskomattomuuden kanssa, ja sit kans niit ihmisii joille henkisyys näyttäytyy vaan sen oman, tutun uskontunnustuksellisen dogmajärjestelmän kautta. Se johtuu siitä, ettei kyseiset ihmiset tajuu mitä henkisyydellä Oikeesti tarkoitetaan. Mä kun tiiän Oikeesti Kaiken, ni kerron siitä.

Ku ei henkisyys oo mikään uskonnollisten traditioiden tai hihhulien yksinoikeus - henki elää toki sielläkin, mutta myös uskomattomissa ja vääräuskoisissa tyypeissä ja elämyksissä, sanojen ja dogmien tällä ja tuolla puolen. Henkisyys on elämässä subjektiivisesti meissä, siellä miltä elämä tuntuu minussa omakohtaisessa kokemuksessani. Me kutsumme henkiseksi niitä ihmeellisiä hetkiä joina tunnemme olevamme Totta ja Tarkoitettuja ja kohtalo on sattumaa mutta niin vavahduttavana.

Se on lähempänä käsittämättömiä, tuttuja tai käsittämättömän tuttuja tunnetiloja koskettavaa runoelmaa kuin selväsanaista, tehokkaan yksiselitteistä tilanneraporttia - vaikka kyllähän kumpikin noista voi kutitella pyhyyksiä esiin meissä. Siinä missä edellämainitut ovat inspiraation synnyttämiä kuvauksia ja kartastoja, henkisyyden temmellyskenttänä on suora kokemus tässä ja nyt.


Tieksä ku puhutaan sielukkaasta musiikista? Henkisyys on sitä kun tummanpuhuva bändi soittaa totaalisella antaumuksella sattuvalla äänenpaineella hidasta musiikkia herkästi, kovaa ja syvältä raastaen - kun sinfoniaorkesteri tulvii dynaamisia nerokkuuden muodostelmia suunnatonta harmoniaa ajavana, ja sitä mitä silloin on mahanpohjassa ja kehossa ja kun suu menee suppuun ja henki haukkoo ja sä hiffaat Kaiken. Se on sitä kun kaikkialla vallitsee ihmeellinen hypnotisoiva magnetismi ja sit sun pillu vetää sun kyrvän sisäänsä ja ollaan yhes perillä. Se on sitä kun se loputtoman ärsyttävä matemaattinen ongelma yhtäkkiä ilmottaa ittensä ratkenneeksi. HEUREKA! Istuu pieninä tunteina kukkulalla ja seuraa punertavaa taivaanrantaa pitkin kiipeävää ydinreaktoria taivaalla ja luonto sisällä ja ympärillä herää uuteen päivään.

Se on sitä kun miten ton luennoitsijan järki voi kulkee noin käsittämättömän selkeitä polkuja ja sit se vaa selittää asiat niin hyvin et tyhmempikin havahtuu nyt mä tajuun. Se on just äsken tänne pulpahtaneen ihmisolennon ensimmäinen rääkäisy. Ja ku sun ihana vastasyntyny vauva ja sun koko perhe kuolee lentokoneonnettomuudessa ja kaikki sussa on niin vitun paskana ja epätoivoa täynnä ja loppu ja kuitenkin jokin sussa jatkaa sinnikkäästi ja vetää sua eteenpäin koska se on sussa niin syvällä sisällä ajavana voimana.

Se on sitä ku sä et saa yöllä nukkua koska yhtäkkinen innoitus pakottaa sut taiteeksi. Niinhän se on sitä on sitä kun kirkkourkujen aiheuttamat väreilyt ilmanpaineessa imeytyvät suoraan selkärankaan ja kaikkeen, ja se on myös sitä kun rukousmatto on käännetty kohti Mekkaa ja pyhät tekstit tapahtuvat todeksi. Se on sitä kun pää on niin täynnä kamaa että informaatioähkyinen järki kompastuu omiin kontrollifriikkeihin kiemuroihinsa ja lakkaa hetkeksi olemasta, paljastaen lepäävänsä jonkin suuremman sylissä. Se on sitä ku peli on viittä vaille menetetty mut sit taito, näkemys ja tilannetaju sulautuu yhdeksi - oho, se heitti sen sukkana sisään.


Sit joku urpo haluu inistä ettei se tykkää henkisyyden käsitteestä - tajuamatta sitä, ettei käsitteet oo ehdottomia tai absoluuttisesti määriteltyjä, vaan muovautuvat käytännön ajamina merkitsemään tietynlaista kokemuksellisuuden kategoriaa. Saa ihan vapaasti käyttää mitä tahansa muutakin sanaa joka tuntuu sopivammalta tai kattavammalta tai osuvammalta tai vähemmän ärsyttävältä, tai olla käyttämättä - ei se muuta ite asiaa mikskään.

Jonkun mielestä tää (tai henkisyyden käsite ylipäätään) voi olla liian ympäripyöreetä sepustusta, mutta eipä se mun murhe oo - ei se poista sanan käyttökelposuutta jos sä et sitä tajuu. Eihän näitä asioita oikeesti voi toiselle selittää, ku voi vaan vahingossa osua just semmosiin säveliin jotka rämppää just sopivia nappuloita jossain syvällä sisällä sillee et toinen tunnistaa et joo, kylhän mä tiiän mistä sä puhut, kiitti ku autoit avartamaan mun näkökulmaa entisestään.

Tätä kaikkee ja/tai ei mitään näistä henkisyys voi olla tai on olematta jollekin tai kelle tahansa. Vitut mä mitään henkisyyden olemisesta tiedän.