Thursday, July 9, 2009

Meditaatioon


Meditaatio toimii tässä.
Se voi tuntua ei-tekemiseltä ilman pyrkimystä tai tavoitetta.
Myrskyävän mielen "takaa" paljastuu hiljainen, tyyni tarkkailija. Myrsky voi jatkua, mutta alla jokin pysyy rauhallisena.
Meditaatio tuntuu synnyttävän mielenkiintoisia asioita. Tuntuu vaikealta/tarpeettomalta sanoa, mitä meditaatio "on".
"Oikeaa tapaa" ei liene. En voi/yritä opettaa ketään - voin vain kertoa mikä mulle on toiminut.

Itse olen jumittanut mm. näin:

1) Istu alas selkä mahdollisimman suorana; risti-istunta tai lootusasento tuntuvat musta optimaalilta (ja vahvistavat selkää ja koko kehoa) mutta jos niihin ei taivu niin mikä tahansa mukava asento käy
2) Valitse seinästä piste, keskitä katseesi siihen (silmät voi kyllä pitää myös kiinni)
3) Keskity syvään hengitykseen, anna sen virrata vatsasta alkaen
4) Havainnoi.


Ajastettu meditaatio tuntuu sujuvalta - muuten helposti pakenee epämukavuuden koittaessa. Voi alottaa vaikka kymmenestä minuutista ja kokeilla erilaisia kestoja jos siltä tuntuu. Toisaalta ajastetussa meditaatiossa ainakin itelläni on taipumusta yrittää arvuutella kuinka paljon on vielä jäljellä.


Meditaatiossa ei ole tarkoitus pakottaa mitään, tai painostaa ajatuksia hiljaiseksi, tai päästä sfääreihin. Meditaatiossa ei ole lineaarisia päämääriä, meditaatio on vain olemista, kokemukseen vapautumista tässä ja nyt.

Havainnoin. Tiedostan mitä sisälläni tapahtuu.
Kun mieli karkaa, huomaan sen ja palautan keskittymisen, aina uudelleen.
Hengitys on hyvä kiinnekohta.
Meditaation ei ole tarkoitus olla kivaa, jos ei kamalaakaan.

Vastoin stereotyyppisiä mielikuvia, meditaatio ei johda negatiivisten tunteiden tukahduttamiseen eikä tee kenestäkään ylimielistä, epäinhimillistä, teennäisen rauhallisella äänellä puhuvaa kaikkitietäjää. Kenenkään kusipäisyyttä ei voi laittaa meditaation piikkiin.

Hiljaa istuminen tuntuu ajoittain äärettömän vittumaiselta, ajoittain taas ekstaattiselta, usein vain tyhjyydeltä.
Hyväksy. Havainnoi. Hyväksy. Havainnoi. Hyväksy. Havainnoi. Hyväksy. Havainnoi. Hyväksy. Havainnoi.


Päämäärättömyydestä huolimatta olen huomannut mm. seuraavanlaisia sivuvaikutuksia:

- keskittymiskyvyn parantuminen - turha hötkyily on vähentynyt
- tunteiden käsittelemisen helpottuminen
- valtavankin kuohunnan keskellä (elämän kriisitilanteissa tai vaikka psykedeelitripillä) on helpompi löytää oma keskipiste, ydin johon nojata
- ajattelun selkiytyminen
- kehotietoisuuden kasvaminen, kehon vahvistuminen, yhteisymmärrys kehon ja mielen välillä
- euforia
- auttaa hyväksymään itseä muita maailmaa
- ei oo kovin usein oikeesti tylsää
- heittäytyminen on helpottunut
- aamumeditaatio tuntuu rakentavan päivän tekemisille tukevan perustan


Meditaation ja psykedeelien yhteydestä puhutaan aika paljon - usein "henkiset koulut" karsastavat psykedeelejä, ja 60-luvulla jenkkeihin saapuneet intialaiset gurut lupailivat meditaation tuovan samat edut kuin psykedeelit, mutta ilman haittavaikutuksia. Itse en kuitenkaan näe näitä toistensa korvaajina, vaan koen kummankin täydentäneen toisiaan ja elämääni ainutlaatuisella tavalla. Meditaatio tuntuu enemmän hiljentyvältä ja rauhoittuvalta, psykedeelit taas tuntuvat visionäärisiltä, intensiivisiltä ja ryöppyäviltä. Kummallekin on sijansa.

Meditaatiota voi tehdä kaikenlaisissa tiloissa. Oon suunnitellut että vois joku päivä juoda perseet ja meditoida.

Meditaatio ei ole uskonto, eikä sen toteuttaminen vaadi minkäänsorttista fanaattisuutta tai dogmia. Itse asiassa päin vastoin, se tuntuu yhdeltä epäideologisimmista tekemisen muodoista.


Kuten tripit yleensä, meditaatio jää päälle kun sen parissa viettää aikaa.

2 comments:

Jussi Koiranen said...

Psykedeelit karsastavat aivojani, enemmän kuin meditaatio, joten haluaisin ymmärtää paremmin. Mitä tarkoitat sanoessani että "Kuten tripit yleensä, meditaatio jää päälle kun sen parissa viettää aikaa. "? Siitä tulee helppo tapa? Uppoutuminen ajatuksiinsa havainnointiin ja tyhjyyteen helpottuu? Mikä jää päälle? Kolme viimeistä ovat vain suuntaviivoja siihen miten itse yritän ajatella virkettä, jotta paremmin hahmottaisit sen mitä minä en.

Henry said...

Jonkinlaisia pysyviä naksahduksia sisäisessä kokemuksessa tuntuu tapahtuvan. Esimerkiksi havainnoinnin syvenenminen. Osa muutoksista hiipunee ajan kanssa jos meditaatio jää pois, toiset taas - mahdollisesti - eivät.