Wednesday, June 25, 2008

Avoin yhteiskunta

Lueskelin tossa Piraattiliiton erinomaista blogia, ja se innotti vihdoin käynnistämään pitkään visioimani blogikirjottelun. On ollu niin paljon kiinnostavii aiheita etten oo aiemmin saanu alotettuu, mut tää tuntuu nyt ajankohtaselta.

Mitä on avoimuus? Mitä on läpinäkyvyys? Mitä on vapaus?

Ruotsissa tapahtuu kummia. Eduskunta runnoi läpi melat pystyssä vakoilulain, jonka seurauksena Ruotsin armeijan tiedusteluyksikkö voi vakoilla kaikkea maan rajat ylittävää nettiliikennettä sekä ulkomaanpuheluita. Lupa käynnistyy ens vuoden lokakuussa, mutta armeija luonnollisesti alotti vakoilun jo ennen lain hyväksymistä.

Homma toteutettiin todella epäilyttävällä tavalla, ilman mitään viitettä siitä, että kansanedustajia olisi kiinnostanut kansan mielipide (poislukien pari hajatapausta), mikä nyt sinänsä ei oo uutta epäilyttävien lakien läpirunnomisessa. Ruotsissa on ilmeisesti noussut aika iso meteli aiheesta, ja mm. kokoomuksen nuorisojohtaja väläyttelee reaktiona eroamistansa. Poliitikkojen vastahakoisuus käydä yhteiskunnallista keskustelua tuli hyvin ilmi siinä, että lakia valmisteltiin ensin vuosi, sitten lakiäänestyspäivän lähestyessä huomattiin että lakia vastustetaan kansan keskuudessa todella paljon jolloin laki vedettiin takaisin, siihen tehtiin muutama täysin yhdentekevä kosmeettinen muutos jonka jälkeen se runnottiin läpi yhdessä päivässä. Yhdessä Vitun Päivässä. Pidempään odottaminen olisi luultavasti tehnyt entistä selkeämmäksi, ettei lakia hyväksytä. Näyttää mun silmiini poliittiselta joukkoitsemurhalta. Onko ihme jos nuoria ei kiinnosta politiikka kun näyttää niin vahvasti siltä ettei isojenkaan ihmismassojen tiukkoja kannanottoja kuunnella?

Sietämätöntä. Laki on jo itessään täysin kehitysvammanen äpärä, mutta koko meininki ilmentää myös suuressa mittakaavassa yhteiskuntaamme syvälle juurtuneita ongelmia - salailua ja läpinäkyvyyden pelkoa. Asioista ei uskalleta keskustella koska kritiikkiä pelätään niin paljon.

Tää ei ole pelkästään poliittisen kentän ongelma. Tää on ongelma myös - ennen kaikkea - yksittäisten ihmisten ajatus- ja kokemusmaailmassa. Ihmiset pelkäävät avoimuutta, läpinäkyvyyttä, suorasukaisuutta ja rehellisyyttä. Voimassa oli asperger-artikkeli, jossa haastateltu asperger-ihminen ihmetteli kovasti sitä, kuinka tavalliset ihmiset kyllä sanovat haluavansa rehellisyyttä, mutta todellisuudessa ovat valmiita kuulemaan sitä vain sillon kun se sisältää jotain heidän korvillensa, tai egollensa, mieluisaa. Tämä on täysin totta. Ihmisen on helvetin vaikeaa myöntää olevansa väärässä tai vastaanottaa kritiikkiä joka pakottaa uudelleenarvioimaan omaa minäkuvaa tai mielikuvaa maailmasta.

Se on aina haasteellista. Vaikka itekin tahdon kritiikkiä, se on silti raskasta, kerta toisensa jälkeen, etenki jos se osuu johonki täysin yllättävään paikkaan. Silti se on välttämätöntä, hyvä ja kasvattava asia. Kritiikki on meidän liittolaisemme. Meidän on opeteltava rakastamaan sitä. Poliitikot on pakotettava rakastamaan sitä.

Aihe herättää paljon ristiriitoja. Ruotsin Piraattipuolueella on paljon hyviä pointteja, ja he ovat verbaalisesti erittäin kykeneväisiä ilmaisemaan näkemyksiänsä. Puolueen johtohahmo Rick Falkvinge todella osaa puhua, käytetyt argumentit ovat aika vastaansanomattomia. Kannatan heidän toimintaansa täydellä sydämellä.

Kaipaisin kuitenkin keskusteluun mukaan enemmän muitakin suuntia, erityisesti koskien läpinäkyvyyttä.

Teknologia kehittyy älytöntä vauhtia, ja sen mukana erilaiset tarkkailu-, tallennus- dokumentointimenetelmät. Tästä hyvänä esimerkkinä kamerakännykät - niiden yleistyessä on vähemmän ja vähemmän takeita siitä, että ihmiset voivat tehdä julkisessa tilassa mitään ilman pelkoa siitä, että teosta jää jälkiä.

Monille tää nostaa karvoja pystyyn. Kyllä, mullekin, niitä vähiä.

Mielenkiintoista on kuitenki huomiuomiuomioida, kuinka paljon teknologian kehittyminen avaa ikkunoita nimenomaan kansalaisille. Kameroiden yleistyessä on paljon helpompaa saada todisteita auktoriteettien väärinkäytöksistä. Kun auktoriteetit elävät siinä tiedossa, että heidän tekonsa saattavat heidän huomaamattaan tallentua yksityisten ihmisten hilavitkuttimiin, se väkisinkin painostaa heitä skarppaamaan toiminnassan. Youtuben kaltaiset yhteisösivustot edesauttavat väärinkäytösten eteenpäin raportointia, ja tätä pitäisi, ei ku pitää, alkaa hyödyntämään todella laajasti.

Hetkinen! Revin tässä vaiheessa todellisuuteen pienen reiän: Meidän on hyvä tulla tietoiseksi tavoista, joilla kommunikoimme. Kirjoitin ensin ajatuksissani konditionaalimuodon "pitäisi". Konditionaalimuotojen tuhoava voima on käsittämätön - ne tarjoavat täydellisen keinon kitistä siitä kuinka kaikki on perseestä, ja jättää kuitenkin käytännössä tekemättä mitään. Parempi on korvata konditionaalimuoto "pitäisi" muodolla "pitää" (jonka sanaluokasta en omaa mitään käsitystä - joku viisaampi voi varmaan kertoa). Vielä parempi on kuitenkin ottaa vielä isompi askel:

"Me alamme hyödyntämään tätä todella laajasti."

Kommunikaation muotojen ymmärtäminen ja haltuunotto on välttämätöntä kun haluamme muovata todellisuutta. Se on voimauttavaa, siksi teemme sitä. Sekä sinä että minä alamme kiinnittämään asiaan enemmän huomiota nyt kun panin sen merkille. Vastaavista tehokkuutta rajaavista ajatusbugeista saa huomauttaa mulle.

Jatketaan.

Kun kaikkien auktoriteettien, niin poliisien kuin poliitikkojenkin sanomiset ja tekemiset ovat potentiaalisesti kaiken kansan nähtävillä, sillä on väistämättä rajaava vaikutus paskanpuhumiseen. Se nostaa paljon esimerkiksi vartijoiden kynnystä ylittää oikeuksiansa. Tämähän on kaikkien kannalta hyvä asia - vartijatkin ovat toki vain ihmisiä ja ihmiset tykkäävät kun voi vähän oikoa mutkia suoriksi, mutta toisaaltahan on helppoa perustella miksi nimenomaan autoritäärisessä asemassa olevien on noudatettava sääntöjä tavallista tarkemmin. Se, ettei vartijalla ole mahdollisuutta ylittää valtuuksiaan jäämättä kiinni, ei voi olla vaikuttamatta hänen käytännön toimintaansa.

Samalla kun hierarkkinen valtio->kansalainen-valvonta lisääntyy, ihmisten on otettava oikeus omiin käsiinsä ja alettava lisäämään kansalainen->valtio-valvontaa. "Who watches the watchers?"

Hallitukset saavat ainakin täl hetkellä ajettua läpi minkä tahansa yksilönvapautta sodomoivan lain terrorismi- lapsensuojelu- tai muutenvaanturvallisuus-perusteluilla. Sen vastustaminen on vähänku yrittäis käsin estää rankkasadetta putoomasta maahan. Mut käytännössä näyttää väistämättömältä, et teknologian kehittyessä valvontamahdollisuudet lisääntyy, kaikkiin suuntiin.

Poliittisen aktivismin näkökulmasta järkevä teko ois mahdollisimman pian alkaa paukuttamaan esiin argumentteja sen puolesta, miksi kansalaisten mahdollisuus tarkkailla poliitikkoja, poliiseja, vartijoita ja muita auktoriteetteja on niin tärkeää. Samoin ois todella järkevää keskustella siitä, kuinka demokratian elossapysyminen vaatii väistämättä läpinäkyvyyttä, joka tällä hetkellä on suunnilleen yhtä olemassaoleva kuin kastemadon selkäranka.

Miksi se sitten on tärkeää? Koska se motivoi ihmisiä osallistumaan! Koska se luo rehellisyyttä! Koska se on välttämätöntä sananvapauden toteutumisen turvaamiseksi! Koska suljettujen ovien takana kieroillaan niin helvetisti! Tietenkään tätä ei voi mitenkään aukottomasti todistaa, mutta ei tarvitsekaan - se ei ole pointti. Jo se, että sitä saattaa tapahtua, on riittävä syy. Kansanedustajat ovat eduskunnassa edustamassa meitä, tavallisia eläimiä! Poliisit ja vartijat ovat asiakaspalvelijoita, eivät hierarkiassa tavisten yläpuolella olevia. Ihminen ei hengitä valtiota varten, valtio hengittää ihmistä varten.

Kun asiasta aletaan avoimesti keskustelemaan, hyvät argumentit alkavat nousta pintaan, ja salailua ja toisaalta yksittäisten ihmisten yksityiselämän vakoilua puoltavista poliitikoista alkaa tuntua hyvinkin kiusalliselta, kuten Ruotsissa näyttää nyt olevan käymässä. Poliittista salailua ei voi perustella millään muulla kuin kiertelyllä ja välttelyllä ja siksi politiikan läpinäkyvyyteen tähtäävät argumentit ovat jo voittaneet taistelun - ne on vain otettava esiin läskillä massalla!

Joku vois tietysti ajatella, et on jotenkin ristiriitaista vaatia toisaalta avoimuutta, ja toisaalta yksityisyyttä. Yksityiselämä on kuitenkin eri asia kuin julkinen virka, jonne ihminen on itse vapaasti mennyt yhteiskunnallisia asioita ajamaan. Henkilökohtaisesti kannatan myös yksityiselämän avoimuutta, eli en halua salailla mitään tekojani - toimin moraalikäsitysteni mukaisesti ja kannan siitä vastuun, myös silloin kun rikon lakia tai teen jotain poliittisesti epäkorrektia tai murskaan tabuja. En kuitenkaan usko et on mitään mieltä painostaa tai pakottaa yksityisiä ihmisiä avaamaan yksityiselämäänsä, ja etenkään tuollaista painostusta ei saa tulla poliittisen kentän suunnalta. Uskon yksityiselämän avoimuuden ja rehellisyyden leviävän ihmisten omasta halusta, ja tahdon itse näyttää siihen esimerkkiä.

Niin kauan kuin siihen on mahdollisuus, ihmisten oikeus päättää itse siitä, minkä verran he haluavat täristä yksityisasioidensa salassapidosta, on turvattava. Tietoturvaa ei saa uhrata "yleisen turvallisuuden" tavoittelulle, etenkään kun ottaa huomioon että "turvallisuutta lisäävät" säädökset ja teknologiat tuntuvat aika usein lisäävän ihmisten yleistä pelokkuutta.

Ihmisiä on rohkaistava lisäämään avoimuutta ja läpinäkyvyyttä omasta tahdostaan. Samanaikaisesti on painostettava yhteiskunnallisia järjestelmiä avautumaan läpinäkyvyyteen, välittömyyteen ja avoimuuteen.

Näyttää aika selvältä ettei teknologinen kehitys oo hidastumassa vaan kasvamassa eksponentiaalisesti nyt ja tulevaisuudessa. Tämä tulee pakottamaan ihmiset harkitsemaan uudelleen käsityksiään yksityisyydestä ja vapaudesta. Se on voima jota ei voi hillitä poliittisella kontrollilla, se on evolutionäärinen väistämättömyys, ja siksi paljon helpommin hyväksyttävä kuin yksittäisten poliitikkojen ahneudesta, suppeakatseisuudesta ja ylimielisyydestä kumpuava spedeily jota ei todellakaan tarvitse, eikä saa, hyväksyä.

Avointa yhteiskunnallista keskustelua on käytävä rohkeasti kaikenlaisista aiheista, myös tabuista. Mikään ei saa olla kielletty puheenaihe, eikä poliittisen lobbauksen saa antaa hiljentää yhteiskuntakriittisyyttä - ihmisillä on vielä toistaiseksi paljon kuvitelmia siitä että vain isolla rahalla on valtaa. Näin ei ole. Valtaa on jokaisella joka sitä päättää ottaa. Valta on meillä. Internetin aikakaudella jokainen voi vaikuttaa äärettömän paljon asioihin ja edesauttaa positiivista muutosta. Asiat on korjattavissa, mutta se vaatii aktiivisuutta, rohkeutta, määrätietoisuutta ja vitusti luovaa hulluutta.

Piraattiliitto - blogi jossa on paljon hyvää läppää aiheeseen liittyen
sousveillance - näkemyksiä surveillance-henkisen valvonnan kääntöpuolelta
David Brin - The Transparent Society - varsin kiinnostavan oloinen kirja jota alotin juuri lukemaan

mandariinin hehku

kun sitä kattoo
niin se hehkuu
eikä siinä ole
mitään kummallista.

se on niin ihmeellistä.

se on syötävää.

niin kuin atomit hajoaa

valtava halu kanavoida ja purkaa
valtava halu päästä kuohumaan ohi laitojen, yli aitojen, läpi rajojen,
suoraan jokaiseen kanssaihmisen sieluun, suoneen ja sydämeen
räjähtää mielettömästi suoraan kohti,
väistämättömästi,
vastaansanomattomasti,
syöksyä hyökyvänä paineaaltona
raastaa todellisuuksien määreet halki,
tunkeutua viimeiseenkin kytkökseen,
joka ikiseen ytimeen,
murentaa kaikki ennakkoluulo
ja silti olla yhä vain
aivan tavallinen ihmeinen.

nöyrä pyyntö

se vitun kylmä robotti
joka puhuu tän kehon lävitse
en ole minä
en voi olla minä

minulla on tunteet
minä olen epätäydellinen,
pelokas ja rosoinen

robotti on ärsyttävä ja aina oikeassa
minä olen erehtyväinen
ihminen on (epä)täydellinen
=

erotan nämä kaksi toisistaan
painu vittuun mun sisältä
tarviin tilaa
painu vittuun mun sisältä
tai käytän väkivaltaa

nöyrä pyyntö kaikuu ilmoille
elektroniikka pettää alta mutta se tekee niin uskomattoman hyvää sielulle
ole hiljaa ja antaudu
ole hiljaa ja laskeudu
maadoitu

tänään en tahdo kuulla sulta enää yhtään ainutta sanaa
sä olet oikeassa, ei kiinnosta
mä tahdon ainoastaan elää
mä tahdon elää
anna mun olla
ole kiltti

terävöitys

alan hiljalleen hahmottaa
kuinka hermojahivelevää on lävitseni juokseva,
kauttani kulkeva,
kaikkialta kurottava jokin

katselen sen laulua
ja kuuntelen sen tanssia

missä kaikkialla se onkaan havaittavissa!
jossain muodossa se ilmenee
jokaisessa molekyylien rykelmässä,
jokaikisessä m*krokosmoksessa,
seis!

sen on oltava niin kiinteä osa olevaa
että sen voi jättää huomaamatta
ainoastaan olemalla kykenemätön maistelemaan
riittävän hetkittyneesti.

se penetroituu kevyesti mutta vastaansanomattomasti
joka ainoaan asetelmaan jonka lukija osaa kuvitella mainittavan
tällaisessa yhteydessä

se nauraa hysteerisesti sille joka ei vielä
tiedä
sen elävän
jopa kuvitelmissa,

alusta loppuen se kiertyy ympärillensä
lähtövalmiina itseensä.

laatuinen sirkus

viikatemies pitää tänään yllään silinterihattua
kokeellisen viestinnän seuralla on pikkujoulut
lataamattomat aseet synnyttävät uudenlaisia kohtaloita

rulettipöytä elää kaaosta
herrasmiehet yksiöissä
laskevat todennäköisyyksiä

ledivalot loistavat monissa ikkunoissa
maailmanpyörä hehkuu kuin polkupyörän rengas valaistuilla pinnoilla

boheemiutta haluava taiteilija saattaa väistämättä kokea olevansa paisutettava syöttöeläin

raatojen syömisessä on oma viehätyksensä
pahoinvointi avaa joitakin ovia
mutta tavaksi sitä ei suotaisi otettavan


kompleksisuus on fraktaalimaisella tavalla pitkälti taukoamatonta


etäisyyksiä ottaakseen taidehenkilöt sulautuvat kuulolaitteisiin
seuraavat sivusta kuinka päivälehdet kirjoittavat
vähän asiaa ja kahmalokaupalla molempien käsien paskaa
ja jokainen painettukin sana edustaa jonkun mieltä
eikä kukaan voi aukottomasti todistaa olevansa muita enempi

toiveikkaassa, vaikkakin lumettomassa talviyössä
masentuneet ja muutenkin raunioituneet sirkuspellet
puukottavat hermoromahdustensa lomassa alkoholisoituneita perheenisiä kasvoihin
koska ovat tehneet tietynlaisen tulkinnan olemisen merkityksettömyydestä

puiden latvoissa
kaikista viisaimmat idiootit nauravat taukoamatta
sillä tietävät kaiken koittavan jonkun tänään

tässä on venäläinen ruletti,
ilman luoteja tai niiden kera
lopputulos pysyy samana,
päähinevalinnat aiheuttavat useimmille korkeintaan epämääräisiä tuntemuksia.