Wednesday, February 13, 2008

eräs onni

olisin niin hiljaa
kuuntelisin vain
ja olisin niin hiljaa
täyttämällä ainoan tehtäväni

jatkuvasti enemmän
huomaisin riivaajia
jotka katoaisivat vähitellen
löytämällä ja päästämällä tuntoni

itkisin kadonnutta pysyvää
joka kerran luonani

astuisin vielä yhdesti
määrä ja tietoisuus muassani

1 comment:

Ulpu said...

Huiman kaunis teksti, haltioittava. Lukiessa sydämeni alkoi hidastella, tahtoi kellua lämpimässä hiljaisuudessa, painottomana kuin avaruuden kappaleet.
Kiitos.