Wednesday, February 13, 2008

eräs onni

olisin niin hiljaa
kuuntelisin vain
ja olisin niin hiljaa
täyttämällä ainoan tehtäväni

jatkuvasti enemmän
huomaisin riivaajia
jotka katoaisivat vähitellen
löytämällä ja päästämällä tuntoni

itkisin kadonnutta pysyvää
joka kerran luonani

astuisin vielä yhdesti
määrä ja tietoisuus muassani

Monday, February 4, 2008

jarrutus

painokkaasti minä tiedustelen minulta
olisiko paras suoda minulle lupa velloa
kieltäminen ei ainakaan futaa
liika jumittaminen taas tukottaa
ehkäpä hetken olen tässä ja annan tulla
ja sitten vain ryhdyn keskittymään
johonkin aivan muuhun

laskekaa pedot tähän helvettiin!
paskat enkelit sulavat puhtaasta tuskasta,
ystävykset hukkuvat lukittujen autonovien taa,
hahmot jotka enemmänkin
tuntuvat tai vaikuttavat kuin näyttävät uhkaavilta
aiheuttavat keuhko-onteloissa paniikkia
ja pinnallinen konstruktio murenee

puhalla se tuleen. puhalla se tuleen.
ime se henkiin,
älä hylkää sitä

vaimeaa,

vaimeaa,
niin haaleaa

harsomainen antikliimaksi,

viisarit jotka värähtelevät hiljaa,
vajoavaa

raskaasti hiipuen

hidastaa,
hajaantuu,
pysähtyy,
loppuu

Saturday, February 2, 2008

annetut maat

tämänkertaisessa jaksossa kenenkään unet
eivät lopu kesken tai helposti
injektoituna lihassamme on valtavasti lupauksia
eikä ilo tule katoamaan
vaan kaaoksessa nousemaan laskemaan nousemaan laskemaan

avannosta, syvältä jääpeitteen alta
on saatavilla elämyksiä joista
kukin saattaa vaikuttaa tavalla
joita yksikään niiden luokse osuva
ei ole kykeneväinen kuvittelemaan,
ei elävänä eikä muutenkaan

kauneimmat ääret rusentavat
ihomme haavoille, muttei koskaan
millään muilla keinoilla kuin niillä
jotka ikinä ovat hohtaneet tarvetta,
kultaa ja oikeaa.